tiistai 7. tammikuuta 2014

Bye bye 2013!

Australiasta on nyt (valitettavasti) kotiuduttu ja oli kyllä aivan mahtava reissu! Kuvia otettiin yli tuhat ja niistä noin 10 % (127 kappaletta) pitää sisällään Oopperatalon... Mä aina pyörittelen silmiäni äidille, kun se ottaa lapsenlapsistaan noin tsiljoona samanlaista kuvaa, mutta ei taida olla täälläkään ihan kaikki kohillaan.

Haluan kirjoittaa kaikista ihanista paikoista, joissa kävimme, mutta nyt vielä katsaus menneeseen vuoteen. Hyvä vuosi on ollutkin! Tuntuuko muistakin, että jokainen vuosi on aina edellistä parempi? Loppuukohan tällainen tuntemus joskus vanhempana? Toivottavasti ei!




Meidän vuosi 2013 alkoi Lissabonissa, mutta nukahdettiin ennen vuoden vaihtumista, kuinkas noloa. Onneksi ei tehty samaa virhettä Sydneyssä. :D Tein pari uuden vuoden lupausta: 1) perinteinen "liikun enemmän"-lupaus sekä 2) lopetan kynsien puremisen. Ensimmäinen lupaus pysyi ensimmäiset kolme kuukautta todella hyvin, loput yhdeksän sitten vähän vaihtelevasti. :D Toinen lupaus onnistui paremmin, vaikka pieni notkahdus tuli syksyllä stressailun takia.

Alkuvuosi meni kandidaatin työtä tehdessä. Yleensä kandi tehdään kolmantena opiskeluvuonna, mutta minä ja opiskelijakaverini otimme haasteen vastaan jo toisen vuoden keväänä. Prosessi oli loppujen lopuksi ihan mukava ja nyt voi olla hyvillä mielin kun homma on hoidettu. Kandia kirjoittaessa onnistuin noudattamaan erittäin säntillistä päivärytmiä: aamuksi salille ja iltapäiväksi Aleksandriaan kirjoittamaan. Yleensä tykkään tehdä kouluhommat yöpuvussa sängyssä, joten tällainen oli poikkeuksellista. Halusin palauttaa työn ennen pääsiäisen Riikan matkaa ja siinä myös onnistuin. Lisäksi arvosanaksi tuli 5/5, josta olin erittäin yllättynyt ja otettu! :)


Meidän perhe lähdössä Latviaan
Helmikuun lopussa aloin tehdä keikkaluontoisesti erilaisia promootio- ja messuhommia, joista on jäänyt mukavia muistoja ja pari uutta ystävää. Olin myös Hulluilla Päivillä hommissa - aikamoinen kokemus sekin! Todellinen huippuhetki työrintamalla oli kuitenkin huhtikuun lopussa, kun sain juuri sen työn, jonka halusinkin. Vau! Varmasti moni korkeakouluopiskelija on tuntenut saman ahdistuksen: mistä niitä oman alan töitä oikein löytyy? Vielä nytkin, 8 kuukautta myöhemmin, olen kiitollinen tästä onnenpotkusta ja työn jättäminen on yksi vaihtoon lähdön ikävimmistä puolista.

Niin, se vaihto. Kesällä 2012 suunnittelin vielä lähtöä Madridiin, mutta jossain vaiheessa kohde vaihtui Göteborgiksi. Olen edelleen vähän yllättynyt siitä, että sain haettua, koska asioiden hoitaminen on maailman ärsyttävintä. Muistan, kun sain hyväksymiskirjeen yliopistolta: olin niin onnellinen, että itkin. Mutta sitten näin ne kaikki paperit, mitä piti täyttää ja asiat, mitä piti hoitaa, joten alkoi ahdistaa heti perään. :D No, 19.3. tuli hyväksyminen Helsingin yliopiston vaihto-ohjelmaa ja vuoden mittaan on fiilikset vaihdelleet innostuksesta ahdistukseen ja kohta se lähtö oikeasti on edessä!

Keväällä ostimme lentoliput jouluksi Australiaan ja siitä alkoi kahdeksan kuukauden odotus. Sain myös Australiassa vuoden asuneen ystäväni takaisin Suomeen. Kyllä on kiva, kun kaikki ystävät on samalla mantereella!









Kesä oli ihana. Helsinki on ihana, Suomi on ihana. Oma kesäni oli todella rento: tein töitä parina päivänä viikossa ja suoritin kesäopintoja, jotta pystyin nostamaan tuet. Aikamoista luksusta, kun normaalisti opiskelijan täytyy huhkia töissä kaikki mahdolliset lomat! Turku-, laiva- ja mökkireissut tyttöjen kanssa, ihanat hellepäivät terasseilla, Stadikka, veljentytön syntymä, juhannus, Bulgaria, Praha, Linnanmäki 4-vuotiaan veljenpojan kanssa, koulukirjojen lukeminen Munkkiniemen rannalla... Sydäntä särkee kun on jo niin ikävä kesää! Ja vaikka juuri tulin ihanasta Australian kesästä, niin Suomen kesää ei voita mikään. (Okei, ne +15 asteen sadepäivät voisi kyllä vaihtaa pois). Elokuussa täytin 22 vuotta, enkä ole vieläkään oikein hyväksynyt asiaa.. SATSilla cross-trainerit ja juoksumatot kysyvät ikää: laitan edelleen määrätietoisesti niihin 21 vuotta.

Elokuun lopussa ystäväni lähti vaihtoon Itävaltaan, tapani mukaan pirautin pienet itkut hyvästellessä. Nyt hän on kuitenkin tulossa jo kohta takaisin, aika menee aivan älyttömän nopeasti! Tästä aina muistutan itseäni silloin, kun lähteminen jännittää. 


 





Syksyllä aloitin työpsykologian sivuaineopinnot Aalto yliopistossa. Kokemus oli todella mielenkiintoinen, vaikka välillä tulikin ikävä valtsikaan. Itselle jäi sellainen kuva, että opiskelu Aallossa on käytännönläheisempää sekä myös hieman työläämpää kuin valtsikassa. Ihana kuitenkin 2014 syksyllä palata tuttuun ja turvalliseen valtsikaan! Kun olin syksyn Aallossa ja kevään Göteborgissa, niin ei ole tullut yliopistolla kauheasti liikuttua. Opintojen ohessa tein myös töitä, joskus aika paljonkin. Välillä jäi luentoja välistä, joko töiden tai väsymyksen takia, mutta ei kyllä haitannut, kun kyseessä on oman alan työt. Ensimmäisenä opiskeluvuonna ei tullut mieleenkään jättää luentoja väliin subien valmistuksen takia. ;)

Lokakuussa kävimme Vilnassa viikonloppuvisiitillä ja muutimme uuteen asuntoon. Tippa linssissä lähdin vanhasta kämpästä, mutta nyt en vaihtaisi tätä nykyistä kotia mihinkään! Ja eihän me liikuttu kuin noin 800 metriä. Töölössä ollaan ja pysytään. Marraskuussa juhlimme tapaamisemme kolmevuotispäivää Tampereella, pikkujoulukausi lähti käyntiin ja sain vahvistuksen asunnosta Göteborgissa.





Vuosi huipentui mahtavaan reissuun Australiassa ja vuoden 2014 otimme vastaan seuraten maailman suurinta ilotulitusta 1,5 miljoonan muun ihmisen kanssa. Näistä seikkailuista lisää myöhemmin.

Hyvää uutta vuotta 2014 toverit!

1 kommentti: