Matkakertomus: Bulgaria, osa 3

Hotellin aulassa oli pöydällinen kirjoja, josta sai ottaa itselleen lukemista ja jättää vaihdossa oman kirjansa odottamaan seuraavaa lukijaa. Mahtava idea!

Tässä vielä viimeiset kuvat kesän Bulgarian matkalta. Viikko meni todella nopeasti ja helposti olisimme voineet jäädä vielä toiseksikin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi Nessebarista voinut tehdä esimerkiksi lauttaretken Varnan kaupunkiin. Viikon pituinen loma on kuitenkin kiva omistaa köllimiselle ja totaalirentoutumiselle. Rantalomilla on parasta, kun ehtii kerrankin lukea oikein kunnolla. Bulgariassa taisin lukea kolme romaania. Neljäskin kirja oli mukana, mutta se oli koulukirja, joten se jäi luonnollisesti lukematta lähes kokonaan. Mikä siinä on, että kaunokirjallisuutta voi lukea tunteja putkeen, mutta koulukirjaan kyllästyy viiden sivun jälkeen? Sitten sitä kurkkii eteenpäin, jotta näkisi, missä luku vihdoin päättyy. Ja tuntee itsensä kovin ahkeraksi, kun on päässyt tunnissa kymmenen sivua eteenpäin. Kaiken lisäksi tämä ilmiö koskee myös aiheiltaan kiinnostavia koulukirjoja, joita meillä sosiaalipsykologiassa onneksi on ihan kiitettävästi. Kaipa se on se, kun on pakko. Tälläkin hetkellä olisi vähän pakko, mutta...

Mikko sivisti mua yhtenä päivänä opettamalla mulle automerkkejä. Tätä ennen autot ovat olleet mulle lähinnä punaisia tai mustia, rekkoja tai pakettiautoja, parhaimmillaan ehkä farmareita. Mutta Bulgariasta kotiutuikin sitten oikein autoekspertti! No ehkä ei ihan, mutta ainakin perusmerkit ovat nyt hallinnassa. Edelleenkin Mikko aina välillä kysyy, tunnistanko jonkin auton merkin. Yleensä onnistun, mutta tehtävä vaikeutuu, jos kyseinen auto on liikkeessä! Ei ole tarpeeksi aikaa miettiä. Olen myös oppinut, että Volvo ja Volkswagen eivät ole sama asia. Mersu ja Mercedes Benz ovat. En oikein tiedä, mitä tällä autotietämyksellä teen, mutta olen kyllä taidoistani kovin ylpeä. Ja eihän sitä tiedä, jos osallistun Haluatko miljonääriksi-ohjelmaan ja viimeinen kysymys käsittelee automerkkejä! Ihan  kuin pääsisin sinne viimeiseen kysymykseen asti....

Strawberry Daiquiri suli yli laidan

Löydettiin viimeisenä päivänä vanhasta kaupungista alla olevan kuvan kyltti tsekkiläisestä ravintolasta. Oli pakko napata kuva, sillä meillä oli tuolloin jo varattuna matka Prahaan, vain kaksi viikkoa Bulgarian matkan jälkeen! Viimeisen kuvan mutru-ilme olisi siis voinut olla pahempikin: helposti olisimme viihtyneet Bulgariassa vielä toisenkin viikon, mutta toisaalta oli ihanaa tietää, että seuraava seikkailu odotti aivan nurkan takana! Ehkä kirjoittelen vielä joku päivä Prahastakin jotain koontia.

Next destination!

Seuraavaksi palataan taas tänne Göteborgiin, vietettiin nimittäin Mikon kanssa pari mukavaa turistipäivää viikonloppuna. Nyt kouluhommien pariin!