Slotsskogen

Välkommen till Slotsskogen - Göteborgarnas park sedan 1874! Käytiin Mikon kanssa viime lauantaina kävelemässä Slotsskogenin puistossa, joka on vain noin 10 minuutin ratikkamatkan päässä Göteborgin keskustasta. Itsellenikin tämä oli ensimmäinen kunnon visiitti puistossa. Äidin kanssa käytiin silloin heti toisena Göteborgin päivänä Naturhistoriska museumissa, joka on tuon puiston laidalla, mutten tuolloin edes tajunnut kuinka isosta alueesta on kysymys. Puistosta löytyy vaikka mitä: museo, palloilukenttiä, frisbeegolfia, laajoja nurmikenttiä, näköalapaikkoja, metsää ja lenkkipolkuja, ravintoloita ja kioskeja sekä maksuton eläinpuisto. Mikon kanssa ehdimme kiertää vain pienen osan alueesta, joten täytyy käydä tuolla vielä uudestaankin.

Aloitettiin puistokierros tankkaamalla masut täyteen, sillä nälkäisenä eivät edes pingviinit ole söpöjä. Viihtyisältä ravintolalta oli näköala suoraan kauniille lammelle, aurinko paistoi ja ravintolan terassilla ja sisälläkin oli vaikka kuinka monta söpöä koiravierasta. Harmi vain ruoka ei oikein vakuuttanut. Tilattiin pääruoka ja jälkiruoka puoliksi, mutta niinhän siinä kävi, että Mikko joutui syömään koko pääruoan ja mä söin koko jälkiruoan. Ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy... Mun "bärpaj" vaniljakastikkeella oli kyllä oikein hyvää ja tuli siitäkin vatsa täyteen. Lopuksi juotiin vielä kaffet terassilla. Vähän oli vielä viileää, mutta terassikausi on nyt avattu!

Minäkin tahdon!

Slottskogenissa on Ruotsin ainoa maksuton eläintarha. Eläinlajeja on kymmenkunta ja pääpaino on Ruotsille luonnollisissa lajeissa. En tosin tiedä, mitä nuo pingviinit siellä sitten tekivät... Luin jälkikäteen, että Slotsskogenissa voi törmätä myös vapaana kulkeviin peuroihin. Puisto on muuten "auki" vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri: mitään erityistä sisäänkäyntiä puistoon ei ole. Myöskään eläinpuistoa ei ole mitenkään erikseen rajattu. Mietittiinkin Mikon kanssa, että olisiko moinen mahdollista Suomessa, noin lähellä keskustaa vieläpä? Ihan varmasti siellä olisi aina lauantai öisin joku oman elämänsä sankari kiipeämässä hirviaitaukseen tekemään vähän tuttavuutta eläimien kanssa. Meillä eläimet on täytynyt laittaa ihan omaan saareen, että saavat olla rauhassa. Täytyykin kysellä joltain paikalliselta, että onko tällaisia ongelmia ilmennyt täällä.

Nähtiin ainakin hylkeitä, pingviinejä, vuohia ja lampaita, kaneja, hirviä sekä peuroja. Omia lemppareitani olivat tällä kertaa pikkuiset kilit, joita olisin voinut jäädä ihmettelemään koko päiväksi.

Hirvenkakkapaperi

Käytiin pienenä ystäväni kanssa aina torstaisin kotieläintila Falkullassa. Siellä päästiin tekemään vaikka mitä kivaa: lenkkeilyttämään lehmiä, kokeilemaan vuohen lypsämistä, harjaamaan poneja ja luomaan lantaa. Jotenkin kummasti se paskan lapioiminenkin oli ihan huippua, kun se liittyi eläimiin. Kerran meille kaikille tarjottiin mahdollisuutta taluttaa hevosta pieni lenkki aitauksessa, mutta mä skippasin sen suosiolla. Hevoset pelottivat jo tuolloin ja pelottavat edelleen. Liian isoja. Tosin en ollut ihan sinut niiden ponienkaan kanssa. :D

Yksi päivä on jäänyt Falkullasta erityisesti mieleen, kun pääsimme paijaamaan pieniä kilejä. Ne olivat niin suloisia ja viattomia, yksi tuli mun syliin ja alkoi imeä takkini vetoketjua. Parasta ikinä! Kävin tuossa kurkkaamassa Falkullan kotisivuja ja oli vähän ikävää huomata, että melkein kaikki ne eläimet, joita tuolloin hoidettiin, ovat jo siirtyneet vihreämmille laitumille. Omppu-poni, Silver-heppa (johon en siis halunnut tutustua sen paremmin), Helmeri-kani ja Vertti-vuohi, kaikki KUOLLEET! Tässähän muistaa itsekin olevansa kuolevainen, ikäkriisiä pukkaa. Ainoa, joka vielä seisoo neljällä jalalla, on legendaarinen Laku-Pekka-poni. Sehän varastettiinkin sillon joskus pari vuotta sitten Keravalle, kovia kokenut tyyppi. Ja se on 25-vuotias!! Vanhempi kuin minä. Järkkyä, en edes tiennyt, että ponit elää noin pitkään.

Tänään on muuten vaihtoni puoliväli! Kymmenen viikkoa takana ja kymmenen edessä. Kumpa vain seuraavat viikot eivät menisi aivan yhtä nopeasti kuin edelliset, tosin sitä on varmaan turha toivoa. Koko ajan vain tuntuu menevän nopeammin! Toisaalta tuntuu, että vastahan mä tulin, mutta sitten toisaalta ne ensimmäiset päivät tuntuvat jo aika kaukaisilta. Kaupunkikin näyttää vähän erilaiselta kuin silloin aluksi. Oikeastaan vasta viime viikkoina olen saanut kaupungin (keskustan) oikein kunnolla haltuun. Tällä suuntavaistolla siihen meni hieman aikaa.. Nimimerkillä: matkustin eilen bussilla väärään suuntaan.

Jonkun tärkeät oli unohtunut :(

Tämä laittaa nyt uudet arskat päähän ja lähtee nauttimaan keväästä. Trevlig helg!