tiistai 15. huhtikuuta 2014

Matkakertomus: Praha, osa 1

Enää kolme päivää, niin pääsee taas reissuun ja valloittamaan kaksi aivan uutta maata. Jotta odottavan aika ei olisi niin pitkä, niin kirjoittelin hieman viime kesän Prahan tunnelmista. Olimme Prahassa heinäkuun lopussa, eli todellakin siihen pahimpaan turistiaikaan. Kaupungista jäi kuitenkin tosi hyvä kuva ja toivottavasti palaamme sinne vielä joku päivä.

**

Eräänä kauniina kesäiltana Mikon ollessa lenkillä sähköpostiini pamahti Finnair Plus jäsentarjouksia. Mikon tullessa kotiin en antanut hänen yhtään hengähtää, vaan ilmoitin, että nyt varataan Prahan matkat! Ja niin me sitten varattiin. Tosin vasta sitten kun Mikko oli käynyt suihkussa.

Kaksi matkaa yhdessä kesässä ja itse asiassa yhdessä kuukaudessa (Bulgarian ja Prahan matkojen välillä oli pari viikkoa) on luonnollisesti aika paljon, joten päätimme säästää hotellikustannuksissa. Varasimme hostelworldin kautta itsellemme pienen yksiön. Omassa keittiössä voisi kokkailla ainakin aamu- ja iltapalat ja säästää silläkin vähän rahaa. Vaan toisin kävi. Paria päivää ennen lähtöä saimme viestin, että sekaannuksen takia varaamamme yksiö ei ole vapaana matkamme aikana, mutta heilllä on tarjota toinen yksiö vähän eri paikasta. Uusi asunto ei kuitenkaan ollut yhtä lähellä keskustaa eikä ollut varmuutta, olisiko siellä ilmastointi. Mikko sitten tsekkasi Ebookersin hotellitarjonnan ja vain pari päivää ennen matkaa sieltä löytyikin ihan huikeita diilejä! Luulisi että heinäkuun lopussa hotellit olisi kaikki täyteen buukattu, mutta ei. Saatiin neljän tähden hotelli Tyl aamiaisilla (ja sillä ilmastoinnilla!) halvemmalla, mitä asunnon vuokra olisi ollut. Jee!

Saavuttiin Prahaan illalla ja ajateltiin, että ompa täällä vielä lämmin tähän aikaan... We had no idea. Sanotaan nyt vaikka, että ilman sitä ilmastointia oltaisiin hukuttu omaan hikeemme.

Paikallinen kirppis
Reppana!


Ei koirat osaa lukea...
Hotellin ovesta ulos astuessa kuumuus löi vasten kasvoja ja ensimmäinen ajatus oli ihanaa. Parin minuutin ja muutaman kymmenen metrin kävelyn jälkeen ajatus olikin kamalaa. Olen ennenkin kirjoittanut Prahan kuumuudesta ja antanut sille kunnian olla läkähdyttävin paikka, jossa olen käynyt. Sisämaassa ei käynyt tuulen henkäystäkään ja kuumuus ei helpottanut yölläkään. Kaupunkilomalla kuumuus on vielä paljon väsyttävämpää, kun ei voi vain makoilla rannalla, vaan haluaisi kävellä kaupungilla ja katsella nähtävyyksiä.

Lähdettiin kuitenkin urheasti taapertamaan eteenpäin. Vauhti oli aika matelevaa, mutta maisemat sentään hienoja. Käveltiin Vltava-joen viertä Kaarlen sillalle asti. Kun näimme joella risteilevät turistialukset, oli selvää, että sellaiselle on päästävä. Kauhea tunne olla uudessa kauniissa kaupungissa niin poikki, että tekisi mieli mennä vain ilmastoituun hotellihuoneeseen!












Jokiristeily oli todella hyvä idea tuossa tilanteessa. Kuumahan siellä veneessäkin oli, mutta sai ainakin istua paikoillaan. Sitä paitsi veneellä oli tarjoilu! Ihan mahtavaa. Ei mitään muistikuvaa, paljonko noin puolentunnin jokiristeily maksoi, tuossa vaiheessa oltaisiin oltu valmiita maksamaan aika paljon varjossa istumisesta. Kiva risteily oli joka tapauksessa, veneellä oli selostus useammalla kielellä nähtävyyksistä, joita ohitimme. Kuvia tuli otettua risteilyltä aika vähän, oltiin jo niin nuutuneita tuossa vaiheessa.

Risteilyn jälkeen käytiin lounaalla ja sitten hotellille viettämään ansaittua siestaa. Huh. Mainitsinko jo, että oli kuuma?


Aww. Sääliks kävi miehiä puvuissaan kuumuudessa


Oli siellä muitakin


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti