Sharing food is true love

 

Toisena päivänä käytimme muutaman tunnin kauppojen kiertelyyn. Ei ehkä ole kovin järkevää käyttää aikaa uudessa kaupungissa kierrellen HenkkaMaukkaa ja Mangoa, mutta niin siinä aina käy. Löysin kesäsandaalit (joita pääsin jo Göteborgissa käyttämään, täällä on kesä!) ja ihanan, joskin lompakkoni pahoinpidelleen maksimekon. Ostin mekon sillä verukkeella, että se sopii hyvin esimerkiksi valmistujaisiin tai häihin. No onko mulla tiedossa kavereiden valmistujaisia tai häitä? No ei ole ei. Joten kaverit pliis, nyt äkkiä opintopisteet kasaan tai nopeasti naikkariin! Your choice. 

Olisihan sieltä kaupoilta löytynyt paljon muutakin kivaa, mutta pakko oli pistää stoppi, ettei tarvitse Göteborgissa elää näkkileivällä. Alla kuva, jossa minä odotan kun Mikko shoppaa. Meidän taloudessa tää menee hämmentävän usein näin päin. Selittynee varmaan silllä, että opiskelijabudjetilla shoppailu ei oo yhtä kivaa kuin kokopäivätyöläisenä hummailu. Kuvassa en ole vielä itse ostanut mitään, joten kyllä se ilme siitä sitten piristyi.

 

Mutristus vaihtui megavirneeseen ja lisääntyneeseen kuolan eritykseen, kun nähtiin ostoskeskuksen herkkukoju! Jätskien ja vohvelien lisäksi oli tarjolla suklaaseen dipattavia hedelmätankoja! Oonko säälittävä jos sanon, että tää oli mun reissun kohokohta? No ehkä vähän joo. Mutta oli niin hyvää! Otettiin tuollaiset mansikkabanaanit, vain kolme euroa kappale! Oijoijoi, tällasia kojuja Helsinkiin, kiitos! Oltaisiin haluttu käydä tuolla vielä viimeisenäkin päivänä, mutta pääsiäismaanantaina se oli kiinni. Alkaa itkettää jo tuo muistokin menetetystä mansikkakiwi-tangosta. No, onneksi enää vähän vajaa kuusi viikkoa, niin pääsen kotiin suklaafondueruukkuni luokse. Miten olenkaan pärjännyt täällä ilman ruukkuani...

Muutenkin Brysselissä sai ostettua kadulta paljon herkkuja. Jäätelökioskien lisäksi oli tietenkin vohvelibaarit, mutta myös esimerkiksi hattarakojuja. Ja tietenkin ne lukuisat suklaapuodit. Mmm... No ehkä ihan hyvä, ettei näitä ole enempää Helsingissä, olisin nimittäin vakkariasiakas. Katkera muisto viime kesältä: tilasin jäätelön kioskista Sibeliuspuistossa ja pallo tipahti maahan parin ensimmäisen lipaisun jälkeen... Ratkaisu: siirryin lipomaan Mikon jäätelöä. Mikko on tässä kolmen vuoden aikana oppinut, että sen kannattaa syödä oma osuutensa herkuista pois nopeasti, ennen kuin mä tuun kinuamaan siltä lisää syötyäni omani.

Huolestuttavan paljon pystyn tuottamaan tekstiä herkkuruuista.. Päivä jatkui herkkulinjalla, sillä illalliseksi söin terassilla matkan parhaan annoksen: Kanaa, ananasta ja riisiä. Simppeliä, mutta hyvää. Sain pöytään puolikkaan ananaksen, jonka sisällä kana oli. Nom nom, tulee nälkä kirjoittaessa. Jos kirjoittaa ruuasta, tulee nälkä. Jos kirjoittaa vaatteista, tekee mieli shoppailemaan. Jos kirjoittaa koulutöistä.... tekee mieli aloittaa vappu heti tältä istumalta.

Noilla eväillä oli hyvä jatkaa kaupungin tutkimista. Tuona iltana kävimme vielä Brysselin Riemukaarella sekä Euroopan parlamentilla, niistä kuvia seuraavassa postauksessa. Ja siinä postauksessa on myös lisää herkkuja, totta kai!

Chicken with pineapple olikin chicken in a pineapple

Hyvin syöneet ja onnelliset

Huomenna on vappu! Ottakaa iisisti! Mäkin lupaan ottaa, äiti. Lupaan etten juo liikaa, lupaan muistaa syödä, lupaan pukea tarpeeksi lämmintä päälle, lupaan juoda välillä vettä, lupaan etten kävele yksin kotiin yöllä. Ja mitä näitä nyt oli.