Suite surprise

Lähtö Brysseliin oli perjantai aamuna aikaisin. Heräsin kolmelta aamuyöllä parin tunnin torkkumisen jälkeen. Itselläni on aina vaikeuksia nukkua, jos täytyy herätä jonnekin aikaisemmin kuin normaalisti. Reissuunlähtö aamuina lyhyet unet eivät kuitenkaan haittaa yhtään, vaan heti kellon soidessa on yhtä pirtäenä kuin lapset jouluaattoaamuna tuijottamassa joulupukin kuumaalinjaa. Hurautin bussilla muiden unisten pääsiäismatkalaisten kanssa Landvetterille. Lentokentät ovat ihania paikkoja. Lentokentällä, varsinkin Helsinki-Vantaalla, ollaan aina iloisina ja innosta puhkuen lähdössä johonkin. Saa ostaa matkakarkkeja ja ylihintaisia kahvilatuotteita ja jonkun hyvän pokkarin, jos matkalukeminen on unohtunut. Lentokentistä tykkään, lentokoneista ja lentämisestä en niinkään.

Odottelin Mikkoa saapuvien lentojen aulassa noin tunnin. Wifi ei toiminut, joten jouduin lukemaan koulukirjaa, jonka esille kaivamista olin vältellyt koko lennon... Hyvin rankkaa. Sitten se miekkonen saapui ja voi jee kun oli kivaa taas nähdä melkein kuukauden jälkeen! Iso respect niille pariskunnille, jotka eivät näe kertaakaan vaihdon aikana. Onneksi olen itse päässyt aina kuukauden välein vähän pitelemään kädestä, se on helpottanut paljon.

Majoituimme Progress nimisessä hotellissa lähellä keskustaa. Ihmettelimme, kun huoneemme ovessa luki "suite". Naureskeltiin, että nämä varmaan nimittävät kaikkia huoneitaan sviiteiksi. Sitten avasimme oven ja jouduimmekin pian keräilemään leukojamme kokolattiamatolta. Sviitti se oli. Mutta ei me tällaista varattu. Vai varattiinko?

Tässä mä vaan chillaan ikkunalaudalla kengät jalassa niin kuin aina...

Sviittimysteeri ei selvinnyt. Ehkä hotelli oli ylibuukattu ja meillä kävi hyvä tuuri tai sitten oikeasti olimme epähuomiossa varanneet tosi halvan sviitin. No, ei me valiteta, ei todellakaan! Ensimmäistä kertaa elämässä ihan oikeassa sviitissä, vau! On ihan ok, että hotellihuone on isompi kuin meidän kämppä. Kaksi kerrosta, 2m x 2m sänky, kaksi vessaa ja erillinen kylpyhuone suihkulla ja kylpyammeella, vaatehuone, kaksi taulutelkkaria, Nespresso kone, pieni keittiö ja tuolit seitsemälle hengelle... jos vaikka pitäisimme jonkin tärkeän kokouksen. Sellaista sviitti-ihmiset tekevät, eikö? Ja tietenkin se tärkein, eli hotelliaamiainen. Aikamoinen up gradeaus verrattuna Sydneyn hostelliin, jossa viime reissulla majoituttiin. Tähän voisi vaikka tottua. ;)

Seuraavaksi ihan oikeasti Bryssel-juttuja, oli vaan pakko kirjoittaa tästä uskomattomasta tuurista, kun ei tule joka päivä opiskelijana sviitissä asuttua. Sanoin Mikolle, että sen olisi kannattanut kerätä tästä mäihästä pisteet kotiin ja väittää varanneensa meille sviitin yllätykseksi. ;)