lauantai 31. toukokuuta 2014

Jag ska sakna..

Jäähyväisrumba on nyt saatu käyntiin, kun torstaina vietettiin Suomi-tytön läksiäisiä grillailun merkeissä. Näiden hyvästien piti olla sieltä helpoimmasta päästä, sillä tyttö asuu kesän Helsingissä. Ei se kyllä kovin helpolta tuntunut, joten kauhulla odotan ensi viikkoa. :|

Nutellabanaaneja!
Nutellavaahtokarkkeja!
Listasin toissapäivänä muutaman asian, joita olen täällä kaivannut Suomesta. Lista ei ollut kovin pitkä, koska Ruotsi on kovin samanlainen kuin Suomi ja viisi kuukautta on lyhyt aika. Toisaalta, jos olisin listannut kaikki läheisten nimet, niin kohtia olisi tullut reippaasti. Nyt listaan vähän asioita, joita jään kaipaamaan Göteborgista, Ruotsista ja vaihtoelämästä yleensäkin. Tämä lista on pidempi ihan siitä syystä, että joudun oikeasti hyvästelemään nämä kaikki asiat "lopullisesti". Käymään toki pääsee, mutta ei se ole tietenkään sama. Ihmisiä tulen täältäkin eniten ikävöimään, se on varmaan selvä juttu. Mutta paljon on myös muita asioita.

- Köttbullar. Cafe Nordista saa kaupungin parhaat lihapullat perunamuussilla ja puolukkahillolla. Nom. Taas ruokaa ykkösenä listalla.
- Afterworkit. Tämä perinne pitäisi välttämättä saada Suomeen. Juoman hinnalla ruokaa, opiskelija kiittää!
- Briska. Ruotsalainen siideri, nom.
- Vadelmia. Olen syönyt vadelmia riittävästi koko loppuelämäkseni. Saa niitä Suomestakin, mutta tuleeko ostettua?
- Lisebergin näkeminen. Maailmanpyörän katselu kotimatkalla ja vapaapudotuksesta kantautuva kiljunta.
- Ruotsin kieltä. Ja tietenkin ruotsalaisittain puhuttuna. Miten sitä onkaan oppinut tykkäämään tästä snadisti kiekuvasta, honottavasta ja laulavasta kielestä.
- Paikkoja. Mua ihan ihmetyttää, miten paljon olen tykästynyt tähän kaupunkiin. Ikävä tulee oikeastaan kaikkia paikkoja, joissa olen käynyt. Avenyn, keskusta, Domkyrka, Haga kyrkan, yliopiston rakennukset, Humanistenin nurmikko, Slottskogen, kanaalit, Andra Långgatan, ratikkareitit, Haga, Olofshöjd...
- Rentous, huolettomuus. Tämä liittyy varmasti enemmän vaihtarielämään yleisesti kuin Ruotsiin. Olen tehnyt vapaavalintaisia opintoja, jotka eivät ole pääaineestani. Arvosteluasteikko on suosiollinen. Ei töitä. Olen monta vuotta ollut kalenteri-ihminen ja kaikki on pitänyt merkata ylös, että muistaa. Nyt olen saattanut unohtaa kalenterin kaapin perukoille useaksi viikoksi. Suunnitelmia voi tehdä ja muuttaa lyhyellä aikavälillä, koska kaikki muutkin tekevät niin. Voi kysyä kavereita ulos tänään tai jopa nyt. Yleensä onnistuu. Elämme kaikki omassa pienessä kuplassamme. Omaa aikaa on ollut juuri niin paljon kun on itse tahtonut.
- Kansainvälisyys. Parasta antia vaihdossa, totta kai. Niin monia mielettömiä ihmisiä ja keskusteluita, jotka ovat saaneet ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Ja tärkein havainto: kuinka samanlaisia me kaikki olemmekaan. Vaihtariympäristössä on myös älyttömän helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Jos porukka on tapaamassa vaikka terassilla, niin sinne voi aivan hyvin tuoda omia kavereita, joita muut eivät tunne. Ei tarvitse kysellä, kukaan ei ihmettele. Olet osa porukkaa välittömästi. Kavereiden kavereista tulee omia kavereita nopeasti ja olet tervetullut kaikkiin juhliin.
- Myöhään nukkuminen. Hehe, tätä eivät varmasti kaikki vaihtarit tee, mutta omat aikataulut on ollut koko kevään melko suopeat. Välillä on ollut aikaisia herätyksiä, mutta niitä on ollut yleensä vain yksi viikossa. Onnittelen itseäni, jos nousen ennen kymmentä.
- Pubi-illat. Voi toki harrastaa Suomessakin, mutta täällä ollaan kunnostauduttu ihan kunnolla näissä. Kun aloittaa illan jo viideltä, pääsee luultavasti nukkumaan siinä 24-02 välissä, great success! Klubeilla olen käynyt vain muutaman kerran. Ovat nekin olleet kivoja iltoja, mutta kyllä afterworkit ja pubit voittaa.

torstai 29. toukokuuta 2014

Ikävä?

Kirjoittelin tuossa pari päivää sitten siitä, kuinka kotiinlähtö ahdistaa. Ahdistaa edelleen, mutta ajattelin nyt pohtia niitä asioita, joita olen täällä ollessani Suomesta ikävöinyt. Olen selvinnyt vaihdosta melko vähällä koti-ikävällä. Viisi kuukautta on lyhyt aika ja Ruotsia epäeksoottisempaan maahan ei Suomesta edes pääse. Mikkoa olen nähnyt kuukauden välein ja whatsappilla on ollut helppo pitää yhteyttä kavereihin ja äitiin. Johonkin kauemmas lähtevät joutuvat usein ikävöimään ruisleipää, asioiden toimivuutta tai turvallisuuden tunnetta. Itse en ole joutunut ikävöimään edes suomen kieltä: yleensä vähintään kerran viikossa tulee nähtyä suomalaisia. Vaikka ikävää Suomea kohtaan maana ei ole pahemmin ollut, niin kyllä tässä vaiheessa alkaa jo sitä omaa Suomi-elämää kaipaamaan. Ykkösenä tietysti kaikkia läheisiä, mutta pari muutakin juttua tuli mieleen.

Viime kesä
- Makuunin irttarit ja Dops-keksit. First things first. Makuunin irttareiden voittanutta ei taida löytyä mistään maailmasta. Candy Kingiä toki löytyy, mutta ei se ole yhtään sama. Ja Dops-keksit! Mikko toi niitä mulle viimeksi täällä käydessään.
- Jenkki-purkka. Lähes poikkeuksetta kun jonkun suomalaisen kavereita on ollut täällä käymässä, niin tuliaisena on ollut Jenkkiä. Onneksi sentään Fazerin sinistä ja muita Fazerin tuotteita saa täältäkin. Mielummin karkit kuin purkat.
- Yhdessä asuminen. Ei tää yksin asuminen oikein sovi mulle. Tai no ei tässä sinänsä mitään vikaa ole, mutta Mikon kanssa asumista ikävöin. On tullut huomattua, että en ole kovin hyvä pitämään itsestäni huolta...
- Arkirytmi. Tämä liittyy vähän edelliseen. Meillä on kotona Mikon kanssa loistava rytmi, mennään aina yhtä aikaa nukkumaan ja vielä melko aikaisin. Täällä heti ensimmäisestä viikosta alkaen mun unirytmi heitti häränpyllyä.
- Oma keittiö. Tätä on varmaan eniten ikävä. :D Ei tuossa kahdeksan ihmisen kanssa keittiön jakamisessa ole mitään ongelmia ollut, mutta on se vähän rasittavaa. Aina pitää laittaa vaatteet päälle, kun tulee nälkä ja kivuta portaita. First world problems.

Hmm, eipä noita kohtia ihan hirveästi tule mieleen. Ylipäänsä en ole oikein ikävöinyt täällä muuta kuin ihmisiä. Esimerkiksi omaan kotiin ei sinänsä ole ollut kauhea ikävä, mutta Mikon luokse kyllä. Olen myös huomannut, kuinka vähällä tavaralla sitä oikeasti pärjää. Vaatteita, kosmetiikka ja elektroniikka (läppäri, puhelin, kamera), niin kyllä pärjää.

Jos muuttaisin pysyvästi pois Suomesta, niin silloin lista olisi tietenkin pidempi. Töölö, Kallio, kesämökki ja Stadikka, pelkistä paikoista saisi jo pitkän listan. Tärkeintä on kuitenkin tietenkin ne ihmiset, eli vaikka tämä lista jäi lyhyeksi, niin kyllä ne läheiset painaa siellä vaakakupissa niin paljon, että on tosi kiva palata kotiin. Mitä nyt taas oon vähän lähtöitkuja tihrustanut - hyvä aloittaa ajoissa!

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Liseberg


Aamutankkaus






















Vietimme Mikon kanssa ihanan päivän Göteborgissa, kun pääsin vihdoin testaamaan Lisebergin huvipuiston. Asun ihan puiston lähellä ja kotimatkalla olen saanut tuijotella Liseberghjuletia eli maailmanpyörää. Puisto aukesi hieman ennen vappua ja kotiovelle asti kuuluu välillä kiljunta. Ja kiljumista siellä tosiaan riitti, seuraavana päivänä oli kurkku kipeänä.

Sisäänpääsy ja ranneke kevensivät lompakkoa noin 45 eurolla eli ei mikään halpa paikka tuokaan. Pelkkä sisäänpääsy on sekin noin 10 euroa eli alueelle ei pääse ihan vain fiilistelemään niin kuin Linnanmäelle. Tuossa suhteessa Lintsi vetää kyllä pisteet kotiin, kun esimerkiksi vain lapsiaan vahtimaan tulleiden vanhempien ei tarvitse sisäänpääsystä maksaa. Lisäksi tuntui, että Lisebergissä ei ollut niin paljon sellaisia "semihurjia" laitteita nuoremmille lapsille ja nössöille. Esimerkiksi mun äiti ei ois kyllä tullut melkein mihinkään laitteeseen tuolla. Mutta muuten täytyy kyllä sanoa, että Liseberg päihitti Linnanmäen laitteillaan. Ehkä se johtui siitä, että Linnanmäellä tietää kaikki laitteet ja millaisia ne ovat. Lisebergissä jokainen laite oli uusi ja jännittävä.



Päädyttiin vahingossa heti ensimmäisenä menemään puiston hurjimpaan/kamalimpaan laitteeseen: AtmosFeariin eli vapaapudotukseen. Laite nosti meidät hitaasti 146 metrin korkeuteen ja pelkkä ylösmeno oli jo pelottava. Pelkäsin, että ne nostaa meidän vahingossa liian ylös ja meidän koppi tipahtaa sieltä tornin nokasta pois... Hupsan. Sitten vapaapudotus 110km/h vauhdilla ja voin sanoa, että tuntuu! Se kiljuminen, mikä kuuluu tänne mun kotiovelle asti, on peräisin juuri tuosta laitteesta. Huh. Meinasin alkaa spontaanisti itkemään, kun päästiin takaisin maanpinnalle.

Muista laitteista täytyy mainita kesän uutuus, vuoristorata Helix. Helix oli paras vuoristorata, missä olen käynyt. Parasta oli se, että se oikeasti kesti jonkin aikaa, suunnilleen kaksi minuuttia. Linnanmäen laitteissa huonointa on se, että monet ovat ohi liian nopeasti. Paitsi Kieppi. Kieppi kestää liian kauan, siinä aina vaan toivoo sen kieputtamisen loppuvan pian. Yllä olevassa kuvassa näkyvä UppSwinget oli aikamoinen myös. Ennen ajelua Mikko sanoi, ettei tuo nyt ole pahempi kuin Viikinkilaiva. Jäi kyllä kainosti vatsanpohjaa kutitteleva Viikinki kakkoseksi tuolle jättikeinulle. Omansa oli myös puuvuoristorata (kuvassa alla), joka oli paljon isompi ja hurjempi kuin Linnanmäen vastaava. Jarrumiehiä ei tosin ollut, siitä miinusta (ei ne olisi pysyneet kyydissä). Lisäksi puuvuoristorata näytti niin harvaan rakennetulta, että epäiltiin sen sortuvan minä hetkenä hyvänsä.



Tässä sanoin aluksi laitteen olevan nössöille ja sitten parin sekunnin kuluttua huusin taas kurkku suorana...

Helixiä ja AtmosFear
Gothia Towers


Helix
Sydämentykytysten jälkeen ansaittiin rauhoittavat..

tiistai 27. toukokuuta 2014

Mitt hjärta blöder

Nyt se on sitten iskenyt. Tai iski oikeastaan jo viime sunnuntaina: kotiinlähtöahdistuspaniikki. Viime viikkoina olen ollut ihan hyvillä fiiliksillä lähdön suhteen ja jopa odottanut sitä. Kuitenkin nyt kun ensimmäiset kaverit ihan oikeasti tekevät lähtöä, on se alkanut tuntua itsellekin todellisemmalta. Tavallisina arkipäivinä, kun on keskittynyt lähinnä viimeisiin opintosuorituksiin, on tullut ikävöityä enemmän kotiin. Viime viikonloppu oli kuitenkin taas niin huikea, että sunnuntai aamuna aloin heti herättyäni itkemään lähtöahdistusta. Vain kymmenen kokonaista päivää jäljellä, käsittämätöntä.

Perjantai alkoi auringon ottamisella ja jatkui ihanalle kattoterassille, josta oli hyvät näkymät Göta älville. Oli kuuma pitkälle iltaan asti ja jatkoimme pubiin jos toiseenkin. Yöllä kiipesimme vielä mäelle katsomaan öistä Göteborgia. Lauantaina kannatimme Suomen voittoon ja illalla katsottiin vielä Champions Liigan finaalia. Jalkapalloa on kyllä niin tylsää katsoa ja meni vielä jatkoajalle... Ja jatkoaika ei edes katkennut ekasta maalista, niin kuin jääkiekon perusteella voisi olettaa! Hyi, sitä tiedossa kuukauden ajan kesällä, "jee". No ei.... Kyllä sitä hyvässä seurassa voi katsoa.

Opiskeluvaikeuksia kun näyttö heijasti vain omaa nassua. Ratkaisu: sulje kone ja silmät ja nauti auringosta.
Kolme kerrosta alempana sijaitsevalle jääkaapille käveleminen on joskus liian työlästä.
Näkymiä Henriksbergin kattoterassilta

Lauantaina Champions Liigan finaalin aikaan keskustan The Queen sporttibaari oli niin ääriään myöten täynnä, ettei sinne mahtunut enää sisään kesken pelin. Sunnuntain MM-finaalin aikaan tilanne olikin vähän toinen, meidän seitsemän hengen seurue oli lähes koko ajan pubin ainoat asiakkaat! Saatiin mekin ääntä aikaan oikeissa kohdissa, mutta kieltämättä tunnelma oli aika erilainen kuin vuonna 2011. Sydän ei tykyttänyt samalla tavalla, eikä häviö kirpaissut yhtä pahasti, mitä se Suomessa olisi. Jos voitto olisi tullut, niin tuskin sekään olisi yhtä makealta täällä maistunut. Tappiosta huolimatta ilta ei todellakaan ollut turha, sillä saatiin ilmaista pizzaa. Pubin omistaja vinkkasi, että kulman takana vietetään "ekologisen pizzerian" avajaisia ja sieltä saa hakea ilmaiseksi pizzan mukaan. Pubin omistaja kehotti hakemaan pizzat ja tulemaan takaisin pubiin syömään ja katsomaan peliä. Aikamoista vieraanvaraisuutta, Suomessa ei noin vain tuoda omia eväitä yhtään mihinkään. Ehkä sillä kävi meitä sääliksi, kun Suomi oli siinä vaiheessa jo häviöllä.

Maanantaina oli ruotsin kurssin tentti ja eiköhän se läpi mennyt. Oma ruotsin kielen kehitykseni on tosin junnaillut viime viikkoina paikoillaan, kun koulu on ollut pääasiassa englanniksi. Puhumistilanteet ovat rajoittuneet lähinnä kahviloihin, kauppoihin ja kerran kävin onnistuneesti pankissa. Vähän kateellisena kuuntelin pubissa, kun kaverini puhui sujuvasti ruotsalaisten kanssa ja itse en oikein meinannut pysyä perässä. Okei, tuo kaveri on ollut täällä syksystä asti ja opiskellut vain ruotsiksi, joten ehkä se on ihan ymmärrettävää. Jos olisin itsekin jatkanut opiskelua ruotsiksi, olisi varmaan kielitaitokin kehittynyt vielä enemmän. Toisaalta olen kuitenkin iloinen tuosta kurssista, mikä on englanniksi. Itse kurssi on tosi hyvä, olen tutustunut siellä mukaviin ihmisiin ympäri maailman ja saanut nauttia viimeisistä Göteborgin viikoista ilman sen kummempaa stressiä. Täytyy Suomessa ottaa tavaksi vaikka lukea ruotsiksi kirjoja niin vähän pysyy kielitaito yllä.

West Pride viikko jatkuu

Ruuhkaa MM-finaalin kisakatsomossa.
Opinnot ovat viimeistä lyhyttä raporttia lukuunottamatta pulkassa. Jos saisin sen tehtyä huomenna, niin olisi kokonaiset yhdeksän päivää aikaa ihan vain nauttia tästä kaupungista ja kokemuksesta. Okei Suomessa odottaa yksi tentti, johon pitäisi kanssa lukea, mutta ehtiihän sitä.. Jotenkin nyt kun on lähdössä, niin kaikki näyttää kauniimmalta ja kaikki asiat tuntuvat kivemmilta. Välillä miettii, että teenköhän tämän asian nyt viimeistä kertaa. Näänkö jonkun ihmisen nyt tajuamattani viimeistä kertaa? Lähikaupassa käyminen ja tuttujen katujen tallaaminen tuntuu erityiseltä, koska kohta ei enää saa. Takaisin paluu on ehdottomasti vaihdon vaikein asia. No, tietääpähän ainakin, että kivaa on ollut.

Nyt täytyy lopettaa ruikutus ja ajatella positiivisesti: vielä kymmenen kokonaista päivää tätä ihanaa kaupunkia ja ihania ihmisiä! Ja onneksi tänne naapuriin pääsee helposti takaisinkin, ehkä jo syksyllä. 

torstai 22. toukokuuta 2014

Kära Göteborg

Kirjoitin eilen, että Oslo ei tehnyt kovin suurta vaikutusta ulkoasullaan. Göteborg sen sijaan tekee vielä lähes viiden kuukauden jälkeenkin. Käytiin kävelemässä noin kahdeksan kilometrin lenkki kaupungilla. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että haluaisi ottaa kuvia ihan jokaisesta nurkasta, jotta sitten muistaa myöhemmin, millaista täällä oli. Tajusin siinä kävellessä, kuinka paljon sitä käyttää aina samoja reittejä. Täällä, niin kuin Helsingissäkin, on ne omat rutiinit ihan kävelyreittejä myöten ja varmasti täältä (ja Helsingistä myös) löytyisi vielä monia kivoja paikkoja ja katuja. Ehkä täytyy ottaa vielä joku loppukiri kaupungin tutkimisessa. Toisaalta ne tutut kadut ovat ne kaikista rakkaimmat.

Humanisten

Göteborgissa vietetään viikon kestävää West Pridea, sateenkaariliput on nostettu joka salkoon.

Miten pärjään Suomessa ilman mun lempparikahvilaa?
Nyyh, tuolla kävin koulua muutaman ensimmäisen kuukauden ajan ja kärvistelin ruotsinkielisillä luennoilla.
Haga
Haga on sopivan vaaleanpunainen minun makuuni


Mutru-Nasu
Käveltiin Oscar Fredriks kyrkalle. Kuvat eivät ihan anna oikeutta sille, miten iso ja hieno kirkko on kyseessä. Käytiin sisälläkin, missä oli meneillään jonkun Svenin tai Loten ristiäiset. Olisi tehnyt mieli istua takariviin kuuntelemaan puhetta ihan vain testatakseen, että ymmärtääkö. Ei viitsitty kuitenkaan jäädä sen enempää tunkeilemaan.







Seuraavaksi kiipesimme toiselle kirkolle ja sen näköalapaikalle. Kirkko oli kovin vaatimaton verrattuna juuri näkemäämme Oscar Fredriksiin, joten siitä ei tullut edes napattua kuvaa. Maisemat oli kuitenkin hyvät. Tämä oli vasta toinen kerta, kun vierailin tuolla näköalapaikalla. Ensimmäinen kerta oli helmikuussa kolmelta aamuyöllä 20-luvun bileiden jälkeen. Tuntuu, että juurihan nekin bileet olivat ja toisaalta tuntuu, että niistä on ikuisuus. Omituista.



Sitten kävelimme vauhdilla kotiin katsomaan streamina Suomi - USA pelin. Lähes kaikki Suomen pelit ovat tulleet samaan aikaan Ruotsin pelien kanssa, joten voi hyvin arvata, että sporttipubeissa ei ole toivoakaan siitä, että näkisi Suomen pelin. Ei varmaan katsottaisi hyvällä, jos menisi suureen ääneen vaatimaan kanavan vaihtoa. Se peli ei muutenkaan päättynyt hyvin, mutta tänään on vielä tsäänssi!

Tänään on ollut Göteborgissa 27 astetta lämpöä. Kauheasti olisi kouluhommia tehtävänä, mutta eihän tuollaisella säällä voi jäädä sisälle. Niimpä pakkasin kirjat, läppärin ja pensasmustikat mukaan ja menin puistoon ottamaan aurinkoa ja "opiskelemaan".  Lukeminen jäi yllätysyllätys vähän vähemmälle. No, onneksi huomiselle iltapäivälle on luvattu sateita, niin saa ehkä vähän luettuakin. Ei olisi kivaa reputtaa maanantain ruotsin tenttiä, sillä uusinta on sitten vasta elokuussa.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Gratulerer med dagen, Norge!


Viime lauantaina pääsin vihdoinkin valloittamaan viimeisenkin rakkaista rajanaapureistamme, Norjan! Vietimme Oslossa vain noin yhdeksän tuntia, mutta jonkinlaisen yleiskuvan ehdimme kaupungista raapia kasaan. Tosin kokemustamme saattoi hieman vääristää bilebailukarkelot, jotka kaupungissa oli tuona päivänä meneillään. Norjaan täytyy päästä joskus vielä uudestaankin ihailemaan maan luontoa sekä tietysti niitä vuonoja, mutta onpahan pääkaupunki ainakin jo nähty.

Katsoimme edellisenä iltana bussi- ja juna-aikatauluja Osloon ja huomasimme monien vaihtoehtojen olevan jo loppuunmyytyjä. Päätimme kuitenkin kokeilla onneamme ja marssimme asemalle lauantaiaamuna ennen kymmentä. Hannu Hanhen mäihällä saimme takapuolillemme viimeiset vapaana olleet penkit, jes. Samalla selvisi syy siihen, miksi bussit olivat niin täynnä: ystävällinen nainen lippupisteessä tiedusteli, olemmeko menossa juhlimaan Norjan kansallispäivää. Jaa että mitä?

Norjan kansallispäivä, eli perustuslain päivä on 17. toukokuuta. Norjan perustuslaki vahvistettiin vuonna 1814 ja samalla Norja itsenäistyi Tanskasta. Täydellistä itsenäisyyttä ei kovin kauaa kestänyt, kun Norja joutui jo samana vuonna liittymään Ruotsin kanssa personaaliunioniin. Unionissakin Norja sai kuitenkin pitää oman perustuslakinsa. Täydellisen itsenäinen Norjasta tuli vuonna 1905, Norjan itsenäisyyspäivä on 7. kesäkuuta. Juhlallisuudet ainakin Oslossa olivat todella isot, mikä pisti miettimään, että onko tuo varsinainen itsenäisyyspäivä yhtä iso juhla. Tuli myös mieleen, että miksei Suomi voinut itsenäistyä kesällä, että olisi mukavempi juhlia... :P


Vapiano - kuinka olenkaan sinua kaivannut!




3,5 tunnin bussimatka kustansi juniorilipuilla (alle 26v) vähän päälle 20 euroa. Matka meni nopeasti maisemia tuijotellen sekä USA:n osavaltioita muistellen. Annoin Mikolle tehtäväksi luetella kaikki 50 osavaltiota (jotka siis pari viikkoa sitten itse tylsyyksissäni opettelin) ja kun Mikko ei enää keksinyt, niin annoin vinkkejä. Mikko ei kyllä ollut ihan samalla taajuudella mun kanssa aina. Esimerkiksi "Greyn anatomian Alex on täältä kotoisin" meni vähän ohi. (Vastaus: Iowa.) Ja sitten tää keskustelu:
- Jack Dawson oli täältä kotoisin.
- Ei mitään hajua.
- Tiedätkö sä edes kuka on Jack Dawson?
- Onkse joku siitä Dawson's Creekistä?
- ??!??!! TITANICISTA !!!!
(Vastaus: Wisconsin)

Mutta juu, saatiin kaikki 50 kokoon. Perillä mentiin heti ensimmäiseksi ostamaan paluulippuja, jotta päästäisiin kotiin vielä samana iltana. Yllätys oli suuri, kun kaksi lippua kello kuuden junaan maksoi meiltä (opiskelija + tavallinen lippu) yhteensä yli 900 kruunua, eli rapsakat 115 euroa! Hmm nej tack! Vähän jännitti, että päästäisiinkö takaisin ollenkaan, kun noita yhteyksiä Göteborgin ja Oslon välillä ei kuitenkaan päivässä ihan hirveän montaa mene. Onneksi kello 23 bussiin mahtui vielä ja hintakin hiveli opiskelijan lompakkoa: 99 kruunua per naama! Lippuvirkailijakin oli ihmeissään niin halvasta hinnasta. Norjalaiset eivät varmaan ole tottuneet näkemään mitään halpaa. :P Päästiin halvalla ja samalla saatiin viisi tuntia ekstraa Oslossa. Kotiutuminen kolmelta aamuyöllä ei ehkä ollut kovin nannaa, mutta yöllinen bussireissu meni kuitenkin melko kivuttomasti. Mitä nyt bussissa oli liian kylmä ja joku kuorsasi niin kovaa, että koko bussi tutisi.

Oslon väkiluku on vähän päälle 600 000, mutta kansallispäivänä kaupunki oli kuin isompikin metropoli. Väkeä oli kuin pipoa ja ihmiset olivat todella panostaneet juhlaan. Naisilla oli hienoja kansallispukuja, nuorilla haalareita (kaikilla Valtsikan punaiset) ja miehillä puvut. Kaikki vauvasta vaariin olivat juhlatuulella ja päivä oli kaunis. Me keskityimme kiertämään kaupunkia, juomaan päiväkahvit auringon paisteessa, juomaan ylihintaista viiniä, istumaan useamman tunnin terassilla lämpölamppujen alla sekä seuraamaan ihmisten juhlintaa ja humaltumista. Lounaalla kävimme Vapianossa, jota oli ehtinyt tulla jo ikävä. Göteborgiin avataan Vapiano vasta myöhemmin tänä vuonna. Illalla ennen bussin lähtöä kävimme vielä meksikolaisessa ravintolassa syömässä alkupalat illalliseksi. Överihintainen strawberry daiquiri toimi kyytipoikana. Kerrankos sitä Oslossa ollaan ja kun on vielä juhlapäivä niin...

Lapset leikkivät suihkulähteessä. Helsingissä saisivat sakot.


HEY!



Päivä Oslossa oli mukava, mutta kaupunki itsessään ei aiheuttanut suuria elämyksiä ainakaan arkkitehtuurinsa puolesta. Ennen matkaa luin Wikitravelista, että Oslon arkkitehtuuri on hieman dull, ja niin se kyllä vähän olikin. Muutamia ihan hienoja rakennuksia oli, mutta verrattuna Helsinkiin, Tukholmaan sekä Kööpenhaminaan (ja Göteborgiin!), oli Oslo ulkoasultaan melko vaatimaton. Onneksi satuimme kaupunkiin juuri kansallispäivänä, sillä tunnelma oli korkealla, vaikkei arkkitehtuuri tehnytkään vaikutusta. Pidemmällä reissulla olisi ehtinyt myös paremmin tutustumaan kaupungin muuhun antiin. Käymisen arvoinen paikka, vaikka ei ihan omiin suosikkeihini päässytkään.

Niin ja sitten se paljon puhuttu hintataso.. Kallista oli. Meidän kokemuksemme perustuvat vain pariin ravintolaan emmekä tietenkään tienneet, minne kannattaisi mennä syömään ja juomaan halvemmalla. Ehkä satuimme vain eksymään terassille sieltä kalleimmasta päästä, nimittäin pelkkä vesi maksoi siellä 5,5 euroa! Onneksi ei juotu vettä, olisi ärsyttänyt. Juotiin pari lasia viiniä: 10,5 euroa lasi. Sama hinta tuopista. Huhhuijjaa. Viereisen pöydän seurue (nuoretkin) tilaili kyllä juomia siihen malliin, että kai ne hinnat olivat sitten suht normaaleja. Vapianon loppulaskukin oli useita euroja kalliimpi kuin rakkaalla Mikonkadulla. Mukava oli päästä takaisin kohtuuhintaiseen Göteborgiin! Tosin kohtuuhintaisuus on tietenkin suhteellinen käsite, lähes kaikkien muiden vaihtarien mielestä Göteborg on kallis.







Sellainen päivä Norjassa, joskus vielä uudestaan. Mun mielestä muuten Suomella, Ruotsilla ja Norjalla on kaikista kivoimmat liput! Saatan olla vähän puolueellinen, enkä kyllä tiedä kaikkien maiden lippuja, mutta silti. Lopppuun vielä vitsi: Why are Nordic women so hot? - Vikings didn't bring the ugly ones back. Hehe!