Ikävä?

Kirjoittelin tuossa pari päivää sitten siitä, kuinka kotiinlähtö ahdistaa. Ahdistaa edelleen, mutta ajattelin nyt pohtia niitä asioita, joita olen täällä ollessani Suomesta ikävöinyt. Olen selvinnyt vaihdosta melko vähällä koti-ikävällä. Viisi kuukautta on lyhyt aika ja Ruotsia epäeksoottisempaan maahan ei Suomesta edes pääse. Mikkoa olen nähnyt kuukauden välein ja whatsappilla on ollut helppo pitää yhteyttä kavereihin ja äitiin. Johonkin kauemmas lähtevät joutuvat usein ikävöimään ruisleipää, asioiden toimivuutta tai turvallisuuden tunnetta. Itse en ole joutunut ikävöimään edes suomen kieltä: yleensä vähintään kerran viikossa tulee nähtyä suomalaisia. Vaikka ikävää Suomea kohtaan maana ei ole pahemmin ollut, niin kyllä tässä vaiheessa alkaa jo sitä omaa Suomi-elämää kaipaamaan. Ykkösenä tietysti kaikkia läheisiä, mutta pari muutakin juttua tuli mieleen.

Viime kesä

- Makuunin irttarit ja Dops-keksit. First things first. Makuunin irttareiden voittanutta ei taida löytyä mistään maailmasta. Candy Kingiä toki löytyy, mutta ei se ole yhtään sama. Ja Dops-keksit! Mikko toi niitä mulle viimeksi täällä käydessään.
- Jenkki-purkka. Lähes poikkeuksetta kun jonkun suomalaisen kavereita on ollut täällä käymässä, niin tuliaisena on ollut Jenkkiä. Onneksi sentään Fazerin sinistä ja muita Fazerin tuotteita saa täältäkin. Mielummin karkit kuin purkat.
- Yhdessä asuminen. Ei tää yksin asuminen oikein sovi mulle. Tai no ei tässä sinänsä mitään vikaa ole, mutta Mikon kanssa asumista ikävöin. On tullut huomattua, että en ole kovin hyvä pitämään itsestäni huolta...
- Arkirytmi. Tämä liittyy vähän edelliseen. Meillä on kotona Mikon kanssa loistava rytmi, mennään aina yhtä aikaa nukkumaan ja vielä melko aikaisin. Täällä heti ensimmäisestä viikosta alkaen mun unirytmi heitti häränpyllyä.
- Oma keittiö. Tätä on varmaan eniten ikävä. :D Ei tuossa kahdeksan ihmisen kanssa keittiön jakamisessa ole mitään ongelmia ollut, mutta on se vähän rasittavaa. Aina pitää laittaa vaatteet päälle, kun tulee nälkä ja kivuta portaita. First world problems.

Hmm, eipä noita kohtia ihan hirveästi tule mieleen. Ylipäänsä en ole oikein ikävöinyt täällä muuta kuin ihmisiä. Esimerkiksi omaan kotiin ei sinänsä ole ollut kauhea ikävä, mutta Mikon luokse kyllä. Olen myös huomannut, kuinka vähällä tavaralla sitä oikeasti pärjää. Vaatteita, kosmetiikka ja elektroniikka (läppäri, puhelin, kamera), niin kyllä pärjää.

Jos muuttaisin pysyvästi pois Suomesta, niin silloin lista olisi tietenkin pidempi. Töölö, Kallio, kesämökki ja Stadikka, pelkistä paikoista saisi jo pitkän listan. Tärkeintä on kuitenkin tietenkin ne ihmiset, eli vaikka tämä lista jäi lyhyeksi, niin kyllä ne läheiset painaa siellä vaakakupissa niin paljon, että on tosi kiva palata kotiin. Mitä nyt taas oon vähän lähtöitkuja tihrustanut - hyvä aloittaa ajoissa!