Runt om i världen: Liseberg

Aamutankkaus

Vietimme Mikon kanssa ihanan päivän Göteborgissa, kun pääsin vihdoin testaamaan Lisebergin huvipuiston. Asun ihan puiston lähellä ja kotimatkalla olen saanut tuijotella Liseberghjuletia eli maailmanpyörää. Puisto aukesi hieman ennen vappua ja kotiovelle asti kuuluu välillä kiljunta. Ja kiljumista siellä tosiaan riitti, seuraavana päivänä oli kurkku kipeänä.

Sisäänpääsy ja ranneke kevensivät lompakkoa noin 45 eurolla eli ei mikään halpa paikka tuokaan. Pelkkä sisäänpääsy on sekin noin 10 euroa eli alueelle ei pääse ihan vain fiilistelemään niin kuin Linnanmäelle. Tuossa suhteessa Lintsi vetää kyllä pisteet kotiin, kun esimerkiksi vain lapsiaan vahtimaan tulleiden vanhempien ei tarvitse sisäänpääsystä maksaa. Lisäksi tuntui, että Lisebergissä ei ollut niin paljon sellaisia "semihurjia" laitteita nuoremmille lapsille ja nössöille. Esimerkiksi mun äiti ei ois kyllä tullut melkein mihinkään laitteeseen tuolla. Mutta muuten täytyy kyllä sanoa, että Liseberg päihitti Linnanmäen laitteillaan. Ehkä se johtui siitä, että Linnanmäellä tietää kaikki laitteet ja millaisia ne ovat. Lisebergissä jokainen laite oli uusi ja jännittävä.

Päädyttiin vahingossa heti ensimmäisenä menemään puiston hurjimpaan/kamalimpaan laitteeseen: AtmosFeariin eli vapaapudotukseen. Laite nosti meidät hitaasti 146 metrin korkeuteen ja pelkkä ylösmeno oli jo pelottava. Pelkäsin, että ne nostaa meidän vahingossa liian ylös ja meidän koppi tipahtaa sieltä tornin nokasta pois... Hupsan. Sitten vapaapudotus 110km/h vauhdilla ja voin sanoa, että tuntuu! Se kiljuminen, mikä kuuluu tänne mun kotiovelle asti, on peräisin juuri tuosta laitteesta. Huh. Meinasin alkaa spontaanisti itkemään, kun päästiin takaisin maanpinnalle.

Muista laitteista täytyy mainita kesän uutuus, vuoristorata Helix. Helix oli paras vuoristorata, missä olen käynyt. Parasta oli se, että se oikeasti kesti jonkin aikaa, suunnilleen kaksi minuuttia. Linnanmäen laitteissa huonointa on se, että monet ovat ohi liian nopeasti. Paitsi Kieppi. Kieppi kestää liian kauan, siinä aina vaan toivoo sen kieputtamisen loppuvan pian. Yllä olevassa kuvassa näkyvä UppSwinget oli aikamoinen myös. Ennen ajelua Mikko sanoi, ettei tuo nyt ole pahempi kuin Viikinkilaiva. Jäi kyllä kainosti vatsanpohjaa kutitteleva Viikinki kakkoseksi tuolle jättikeinulle. Omansa oli myös puuvuoristorata (kuvassa alla), joka oli paljon isompi ja hurjempi kuin Linnanmäen vastaava. Jarrumiehiä ei tosin ollut, siitä miinusta (ei ne olisi pysyneet kyydissä). Lisäksi puuvuoristorata näytti niin harvaan rakennetulta, että epäiltiin sen sortuvan minä hetkenä hyvänsä.