keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kenkutuspäivä ja Montenegron kuvia


Tiedättekö niitä päiviä, jolloin herää kiukkuisena? Herää niin sanotusti väärällä jalalla, tai jopa pää edellä. Silloin kannattaa muiden sivullisten olla varuillaan, etenkin niiden kaikkein rakkaimpien (lue: poikaystävän), koska kipakat kommentit lentelevät aamusta asti. Toisessa ärsyttää vähän kaikki, varsinkin kun se tollein ystävällisesti toivottaa hyvää huomenta ja kysyy tahdonko aamiaista. Itsessäkin ärsyttää vähän kaikki, vitsi kun paitakin meni väärinpäin. Pahinta on, kun viaton poikaystäväuhri alkaa vaistota valloittavan mielialasi ja uskaltautuu kysymään, onko kaikki hyvin. No, mikään ei ole vialla, mutta ei kaikki hyvinkään ole!

Onneksi näitä monsteripäiviä ei ole kovin usein (suunnilleen kerran kuussa olisi valistunut arvaukseni) ja olen keksinyt vaivaan myöskin helpotuksen. Helpotus numero uno on tietenkin ruoka, sehän lukee varmaan jokaisessa naisen käyttöoppaassa. Mutta toinen helpotus, numero dos, on itselläni vanhojen kuvien katselu. Vähän jos kiukuttaa tai on surumielinen olo, niin slideshow pyörittämään ihanimpia matkakuvia tai sensuroimattomia biletyskuvia ja johan helpottaa!

Tänään on itselläni ollut sellainen semikenkutuspäivä. Lääkitsen siis itseäni Montenegron biitsikuvilla sekä nachoilla, salsalla ja creme fraichella. Aiemmin päivällä kenkutus meinasi nousta hälytyslukemiin, kun oltiin menossa Tallinnan Amarilloon syömään ennen laivan lähtöä. Tilasin kieli lattiaa lipoen nachoja kanalla, mutta sitten keittiöstä ilmoitettiin, että ruokien valmistuksessa kestäisi 45 minuuttia. Ja meillä ei ollut aikaa niin paljoa, kun oli pakko ehtiä laivaan! Nyyh, major first world problems. Mikko sai mutruisen suuni kääntymään hymyyn vasta luvattuaan, että illalla ostamme nachoja.

Säälittävin jätskipallo ikinä!
Matkalla voi suunnitella seuraavaa matkaa...


Uintimaisemat oli ihan ok
Merisiilejä

Yritin ottaa taiteellista kuvaa. Ei onnistunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti