torstai 17. heinäkuuta 2014

Romantic dinner in Montenegro


Ostin pääsiäisenä Brysselin Mangosta juhlavan maksimekon. Varsinaista tarvetta uudelle mekolle ei ollut, mutta en vaan saanut sitä pois mielestäni. Järkeilin mekon olevan juuri täydellinen esimerkiksi kavereiden häihin tai valmistujaisiin - huolimatta siitä, ettei kyseisiä juhlia ole näköpiirissä ainakaan tänä vuonna. Paloin kuitenkin halusta päästä ulkoiluttamaan mekkoa, joten eräänä iltana Montenegrossa kävimme syömässä vähän fancymmin. Muutenkin ulkomailla huomaan olevani vähän rohkeampi mitä pukeutumiseen tulee: en osaa kuvitella, että Suomessa lähtisin tavalliselle ravintolaillalliselle näin juhlavasti pukeutuneena.

Pakko muuten vähän ihmetellä noita Mangon maksimekkoja - niitä ei ole taidettu valmistaa ihan keskimittaisille naisille? Tästä varresta löytyy nimittäin pituutta 177 senttiä ja silti minäkin jouduin ilman korkoja kannattelemaan helmaa kävellessä, etten olisi jyrännyt sen päältä. Kuinka korkeat korot pitää 160 senttisellä olla, että mekko istuisi? :D Toisaalta liian pitkän voi aina lyhentää, toisinpäin on vähän hankalampaa. Itse olen kyllä sen verran laiska, että jos vaate ei sovituskopissa sovi, niin sitten en osta. En ole ikinä lyhentänyt (no siihen ei kyllä tosiaan ole tarvettakaan) tai kaventanut mitään, kuulostaa liian työläältä. Asioiden hoito on muutenkin täällä päässä monesti vähän hidasta. Esimerkkinä Berliinistä pääsiäisenä 2011 ostettu valokuvakehys, joka edelleen odottaa tyhjänä kuvaa täytteekseen...




Bongattiin jo ekana päivänä rantakadulta ravintola, jossa oli mahdollisuus päästä syömään laiturille. Oli heti selvää, että tuonne on päästävä! Oli ihana kokemus syödä auringoslaskussa vuorien ympäröimänä. Dinnerillä kilistimme samalla 3,5 vuodellemme yhdessä. Tai tuona iltana se oli oikeastaan jo 3 vuotta, 6 kuukautta ja 5 päivää, hurraa! Alas katsoessa näkyi vettä ja jos viinilaseja olisi mennyt useampi kuin vain pari, niin olisin saattanut olla mekkoineni kaikkineni siellä meressä. Onkohan jollekin joskus käynyt niin? Veikkaisin, että jollekin suomalaiselle...

Suosittelen käymään Jadran-nimisessä ravintolassa, jos Budvassa päin liikkuu. Hyvällä tuurilla laiturille saattaa päästä myös ilman varausta. Palvelu oli mukavaa, viini ja pihviannoksemme hyviä, maisemat uskomattomat ja vielä kaiken lisäksi paikalla oli elävää musiikkia. Kolmen miehen kuoro lauloi ja soitti paikallista musiikkia. Papukaijamerkki ansaittu!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti