Koiravahtina

Tähän blogiin eksytään aika paljon tiibetinspanieleihin liittyvillä hakusanoilla. Valitettavasti täältä ei löydy mitään koiraeksperttiä ja 9-vuotias tipsuherra Nemo on lähinnä harvakseltaan vieraileva tähti tässä blogissa. Koska Nemo on kuitenkin maailman kaunein, komein, söpöin ja viisain tiibetinspanieli, niin täytyy taas julkaista siitä hänestä pari kuvaa verkkokalvojanne sulostuttamaan.

Olin viime viikolla neljän päivän ajan hoitamassa Nemoa vanhempieni ollessa ulkomailla. Vähän jännitti, että saanko tuon otuksen pidettyä hengissä, kun en ole sitä vuosiin itsenäisesti hoitanut. Isäkin soitteli Lontoonmaalta vähän huolestuneena, että muistanhan antaa sitä ja tätä ruokaa. Hyvin kuitenkin selvisimme ja meillä oli mukavaa! Vähän toivoin, että tämä pieni hoitorupeama olisi muistuttanut niistä koiranomistajuuden huonommista puolista ja vienyt koirakuumeen mennessään. Koko viikonlopun oli kuitenkin niin hyvät säät, että ulkoilutus oli pelkästään kivaa. Ehkä pitää kokeilla uudestaan sitten, kun räntäsateet alkavat. Isoin tekijä, mikä koiran ottamisessa arveluttaa, on se vastuu. Omat tekemiset ja menot täytyy aina miettiä sen karvaisen kaverin ehdoilla. Esimerkiksi töistä ei voi lähteä suoraan minnekään, vaan ensin täytyy käydä viemässä koiraa ulos. Tämä oli vähän rasittavaa, kun piti kulkea väliä Helsinki - Vantaa - Helsinki, mutta toisaalta se oma koirahan olisi meillä Töölössä, eikä sinne ole yhtään pitkä matka lenkkeilyttämään... ;) Nojoo, älä äiti pelkää, ei olla vielä käyty pentukaupoilla. Otetaan tähän sellainen 10 vuoden harkinta-aika.

Nemon tarinan voi lukea täältä.

PS: Slovenian matkaan on tasan neljä viikkoa!
PS2: Oon aika luvattoman innoissani uudesta Vain elämää-kaudesta. Katottiin se Nemon kanssa yhdessä ja nyyhkin Nemon turkkiin. Eniten odotan ylihuomisen Paula Vesalan jaksoa!