keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Lentopelosta

Minä en pidä lentämisestä. Lentäminen on vain usein välttämätön osa sitä mitä rakastan, eli matkustamista. Mikään ei olisi parempaa, kuin suhata keski-Euroopassa paikasta toiseen junalla. Helppoa, mukavaa, ekologista ja ennen kaikkea: raiteita pitkin maan pinnalla. Koska aika ja raha ovat rajallisia, täytyy täältä perä-Pohjolasta kuitenkin yleensä lähteä reissuun lentäen.

Olen lentänyt aina. Ensimmäisen kerran olin lentokoneessa seitsemän kuisena nyyttinä ja viime vuosina tahti on vain kiihtynyt. Elämäni ensimmäisinä 18 vuotena en oikeastaan tuntenut pelkoa lentämisen suhteen. Pienenä se sattui vähän korviin, mutta muuten se oli vain tapa siirtyä paikasta toiseen. Teininä olin jopa vähän omahyväinen, jos huomasin jonkun muun jännittävän nousua ja ite olin niin chillisti ja coolisti. Sitten jokin muuttui. En tiedä miksi, enkä osaa sanoa tarkalleen milloin. Mutta nykyään pelkään, olen pelännyt jo muutamia vuosia koko ajan enenevissä määrin.

Lentopelkoni on silti edelleen sieltä lievimmästä päästä. En stressaa asiaa etukäteen ja rakastan Helsinki-Vantaata. Jännitys ja ahdistus iskee vasta nousun aikana. Vakaa lento menee ihan ok, kunhan en liikaa ajattele tonnien painoista metallipurkkia liitämässä taivaalla. Tunnen silti jokaisen pienenkin pompun ja heilahduksen ja koneen normaali tärinä on minulle turbulenssia. Viimeisen vuoden aikana olen lentänyt enemmän yksin kuin normaalisti (Australiaan, Suomen ja Göteborgin väliä pariin otteeseen, Brysseliin..) ja kamalat uutiset lento-onnettomuuksista ovat nekin nakertaneet turvallisuuden tunnetta yläilmoissa. Matkustuksen ollessani kuitenkin lemppariharrastukseni, ei pelolle voi antaa liikaa valtaa.


Mikä neuvoksi?

- Another day at the office - Lentoemännille ja stuerteille sekä tietysti lentäjille pelkosi aiheuttaja on vain joka päiväistä työtä. Peltipurkki taivaalla on heidän toimistonsa. Matkustamohenkilökunnan rauhallisten maneerien katseleminen saattaa rauhoittaa.
- Taikausko - Yleensä en ole taikauskoinen ihminen, mutta lentäessä täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön! Kehitä itsellesi joku rutiini, joka saa olosi tuntumaan paremmalta. Omasta rutiinistani olen kirjoittanut täällä. Itselläni mantran hokeminen auttaa lähdön aikana ja turbulenssissa. Huom! Oman rutiinin kannattaa olla sellainen, jonka pystyt toteuttamaan omalta istuimeltasi käsin. Suosittu tapa on kuulemma se, että koskettaa koneen ulkopintaa koneeseen astuessa. No entäs jos unohtaa, ja tajuaa unohduksen vasta nousun alkaessa? Ei varmasti ole kiva fiilis!
- Rauhanryyppy - Baileys-shotti tai lasi viiniä ruoan kanssa voi vähän rentouttaa. Pullo viiniä saattaisi rentouttaa jo hyvinkin, mutta en ehkä lähde suosittelemaan sitäkään... Eikä ole kiva jos koko ajan pissattaa!
- Keskittyminen - Yritä saada ajatukset pois taivaalla liitelystä keskittymällä johonkin muuhun, kuten kirjaan, elokuvaan tai keskusteluun vierustoverin kanssa. Turbulenssin ja nousun sekä laskun aikana tämä saattaa tosin tuntua mahdottomalta. Yleensä kun kone heiluu niin itse tartun Mikkoa kädestä ja käsken sen kertomaan mulle jotain juttuja. Toinen hyvä on istuintaskussa olevan lehden selaaminen sinne viimeisille sivuille: siellä on aina maailmankartta, ja voi suunnitella jo seuraavia matkoja! Tosin monesti saatan peloissani vannoa etten lennä enää koskaan. Yeah right...
- Nukkuminen - Jos vain pystyt, niin yritä nukkua. Vähän kun torkkuu, niin aika menee nopeammin ja hyvällä tsägällä pienet ilmakuopatkin jäävät huomaamatta. Harmillista tosin on, että jos lentämistä vähänkin jännittää, niin nukahtaminen on vaikeaa ja uni katkonaista. Itselleni on jo suuri saavutus, jos saan nukuttua vartin putkeen lentokoneessa. Kolmenkymmenen tunnin matkustaminen Australiaan ei ollut mitään herkkua...
- Tilastot - Kuolet todennäköisemmin matkalla lentokentälle kuin lento-onnettomuudessa. Autolla matkustaminen ei ehkä raastaisi hermojasi yhtä pahasti, mutta onnettomuustodennäköisyys on moninkertainen.

Nämä keinot auttavat itseäni pitämään lievän lentopelkoni kurissa, mutta lisää vinkkejä otetaan vastaan! Yritän myös pitää mielessäni aina nämä lentoemännän sanat: "Auto on tehty kestämään kuoppia tiessä, lentokone on tehty kestämään kuoppia ilmassa".

6 kommenttia:

  1. Mua taas ei juurikaan itse lento pelota, mutta se kaikki hässäkkä kentällä, lennon venailu.. ja taas määränpäässä poispääsy, kassien hakeminen jne.. se on stressaavaa!

    Tietenkin jos kone oikein pomputtaa nii puristan miehen kättä, jos siis lennetään yhdessä :D Mutta useimmiten oikeastaan nukun koko lentomatkan, herään vain syömään!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se lähtö on kyllä aina oma härdellinsä ja itse haluan aina mennä kentälle mielummin liian ajoissa kuin niin että tulee kiire. Viimeksi tänä aamuna isäni boarding alkoi Lontoon koneeseen 7:30 ja hän heräsi kotoa 6:40 kun herätyskello ei ollut soinut... Ihme kyllä ehti vielä, Vantaalla kun asuvat!

      Mä niin haaveilen tosta, että voisi nukkua lentomatkat! Pää penkkiin lähtiessä ja sitten heräisikin virkeänä matkakohteesta :D

      Poista
  2. Uuh iskit herkkään paikkaan! Mulla on kuukauden päässä edessä elämäni pisin lento ja samalla elämäni ensimmäinen lento yksin. Kääk! Mutta onneks munkin pelko pysyy siedettävissä rajoissa eli todellakin lasken päiviä lähtöön enkä päiviä kuolemaan. Tukeudun rentouttavaan lasilliseen, käsinojien puristamiseen ja tilastoihin. Toistaiseksi ollaan vielä hengissä eli kikat toimineet! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että on noin positiivinen asenne, ettet kuolemaa mieti sentään. :D Varmasti selviät lennoista, perille pääsy on aina jokaisen pompun ja hikipisaran arvoista!

      Poista
  3. Heh, mä mietin useinkin koneessa, että miten hemmetissä lentoemännät ym. pystyy lentämään työkseen. :D Vaikka kyllähän siinä sit väkisinkin tottuu.

    Mut joo, noita samoja "vinkkejä" mäkin aina käytän. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep sitä mäkin mietin, että jännittääkö lentäjiä ja matkustamohenkilökuntaa ikinä turbulenssissa?:D

      Poista