Syyskuun ensimmäinen. Kai se on hyväksyttävä, että kesä on ohi ja syksy tulee. Viime viikon jatkuva vesisade oli snadisti masentavaa, mutta vähän kuivemmilla keleillä syksy on tosi jees vuodenaika. Eipähän ainakaan tarvitse enää hikoilla nukkuessa ja tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei ole ulkona aamusta iltaan. Viime syksynä täällä Töölössä oli superkaunista, kun lehdet olivat muuttuneet keltaisiksi ja oransseiksi. Sitä ootellessa! Ja kai se marraskuun pimeys ja kosteus menee taas vanhalla suomalaisen rutiinilla. Vaikka onhan se aika järkky ajatus, että kevättä joutuu taas odottelemaan sellasen 6-7 kuukautta!
Tänä vuonna odotan myös talvea enemmän kuin yleensä. Viime vuonna nimittäin missasin talven, tai siis lumen (ei talvi vaan ole talvi ilman lunta) melkein kokonaan! Joulukuussa vietimme muutaman viikon Australiassa, eikä lunta ollut täältä lähtiessä ja palatessakin tammikuun alussa oli lähinnä loskaa. Tammikuussa lunta oli jonkin verran ehkä viikon ajan ja sitten lähdinkin Göteborgiin. Saavuin kauniin valkeaan Göteborgiin 18. tammikuuta ja lumet sulivat lopullisesti 1. helmikuuta. Näin siis lunta vain kolmen viikon ajan! Eihän se suomalaiselle riitä alkuunkaan. Täytyy palata tähän tekstiin sitten kun kiroilen vaakatasossa satavalle lumelle bussien ollessa myöhässä. Onneksi ei sentään tarvitse junaa käyttää.
Ajatukset ovat jo syksyssä ja talvessa, mutta tässä vielä viimeiset kuvat kesältä. Vietettiin tyttöjen kanssa kesän lopettajaiset mökillä. Pulahdettiin kaikki kylmenneeseen mereen (minäkin - äiti ei meinannut uskoa. Pari lasia viiniä saattoi auttaa asiaa.) ja väkisin istuttiin terassilla yömyöhään viltteihin kietoutuneina.
Miltä syksyn tulo siellä tuntuu? Itse olen varautunut seuraavaan vuodenaikaan vaihtamalla läppäriin uuden motivaatiokuvan Sloveniasta, jonka avulla sitten jaksaa pakertaa koulua ja töitä. Lisäksi ostin heinäkuun Tallinnan reissulla suloiset kumpparit, joilla kelpaa hyppiä lätäköissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti