Ljubljanaan matkaaville suosittelen kipuamista keskustan kupeessa olevalle kukkulalle, jossa on Ljubljanan linna (Ljubljanski grad). Kukkulalle kiipeäminen kestää arviolta vartin. Tie/polku on hyvässä kunnossa, mutta paikoin melko jyrkkä. Huipulle pääsee myös muutaman euron kustantavalla mäkihissillä, mutta jos vain suinkin kykenee kiipeämään, niin suosittelen sitä. Maisemat ovat nimittäin erittäin buenot! Viime postauksessa kirjoitin, että jos jotain Helsingistä puuttuu, niin keskustaa halkova joki. No tuli tuolla matkalla mieleen toinenkin juttu, mikä meiltä Suomesta puuttuu, nimittäin kunnon vuoret! En meinannut saada tarpeekseni vuorimaisemista.
Parasta linnavierailulla oli siis kaupunkiin avautuvat maisemat. Linna itsessään on peräisin jostain 1100-luvulta ja se on remontoitu täysin 1900-luvun lopulla. Wikipedia tietää kertoa, että remontti alkoi 1960-luvulla ja kesti 35 vuotta! Oli kyllä vähän hassua, kun keskiaikaisen linnan ikkunoista näkyi sähkölamput. Linnan sisäpihalla on myös kahvila sekä ravintola ja siellä voi järjestää juhlia. Suurimmalle osalle alueesta on ilmainen sisäänpääsy, mutta esimerkiksi näköalatorniin maksoi sisään kuusi euroa. Itse ainakin saimme nauttia koko ajan niin hyvistä maisemista, että ei sitä enää torniin tarvinnut kiivetä. Tuolla hinnallahan saa jo viisi viinilasillista, härregud! ;)
 |
| Kiivetessä tuli niin lämmin, että pystyi jopa riisumaan takin |
Näitä kuvia on ihan mukava katsella, kun selviytyi sisälle tuolta tuulesta, pimeydestä ja rännästä. Pientä kateutta oli myös ilmassa, kun australialainen pikkuserkkuni päivitti instagramiin toiselta puolelta palloa "Spring is finally here, warm and sunny!". Jepjep...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti