Herätyskello soi ensimmäisen kerran 7:50, mutta koska ei ole aivan pakko nousta, niin possuttelen tyytyväisenä menemään melkein tunnin pidempään kuin oli tarkoitus. Hupsan. Mä oon ollut jo neljä vuotta koukussa silmälappuihin nukkuessa. Vaikka olisi pimeää, niin nukun lapuilla aina. Huono puoli silmälapuissa on se, että nukun niillä pidempään, koska auringonvalo (se vähäinen mitä näin marraskuun aamuina ikkunasta tulee...) ei pääse herättämään minua.
Noustuani menen ensimmäisenä avaamaan koneen ja varaan meille kirppispöydän Helsingin Jäähalliin joulukuulle. Kivaa päästä eroon turhasta tavarasta. Syön aamiaista ja meikkailen. Kuvassa näkyy mun päivittäinen meikkiarsenaali. Välillä törmään blogeissa meikkauspostauksiin, ja mun naiseuteni kokee pienen kolauksen, kun en omista edes murto-osaa erilaisista tuotteista, enkä edes tiedä mitä niillä kuuluu tehdä. Ehkä mä sitten vielä joskus isona opin nekin jutut. Toinen naisellinen heikkouteni on hiusten laittaminen. Ja kolmas ruoanlaitto. Ja ja ja...
Kello on kymmenen ja siirryn kouluhommien pariin. Tunnen itseni tehokkaaksi, kun saan yliviivata to-do-listalta ensimmäisen kohdan jo näin aamusta! Listojen tekeminen on ihan parasta ja yliviivailu on vielä parempaa.
12 aikaan raahaudun Valtsikalle tutkimussuunnitelmaseminaariin. Kolmen viikon päästä on vuorossa oman työn esittely, hui. Tämän takia menenkin sitten heti kevyen lounaan jälkeen kirjastoon muutamaksi tunniksi. Luen yhtä gradua pohjaksi omalle graduprosessilleni - kieltämättä tuli vähän sellainen fiilis, että miten hitossa mä pykäsen tollasen tuotoksen ikinä aivoistani sormien kautta paperille? Gradu, jota luen, on saanut arvosanaksi eximian, joten ehkä pitää vastapainoksi lukea myös juuri ja juuri hyväksytyn arvosanan saanut gradu, niin ehkä usko omiin kykyihin nousee sitten.
Viideltä nään maman pitkästä aikaa ja mennään syömään kiinalaiseen. Napa täynnä raahauduin sateessa ja pimeydessä kotiin seitsemän jälkeen. Marraskuu on kyllä ehdoton inhokkikuukauteni! Pimeys ja sade voisi olla ihan tunnelmallista jos saisi olla sisällä kääriytyneenä peittoihin ja juoda teetä kynttilän valossa, mutta aika harvoin sellaisia päiviä on.
Kotiin tullessa joudun vielä jatkamaan kouluhommia koko illan, argh. Ei pitäisi tehdä hommia juuri ennen sänkyyn menoa, sillä mulla ainakin velvollisuudet alkavat pyörimään mielessä ja sitten nukkumisesta ei tule mitään. Kömmimme miehen kanssa sänkyyn kymmenen aikaan ja luen meille ääneen. Saamme luettua loppuun kolmannen Potter-kirjan, seuraavana päivänä siis nelosen kimppuun. Sammutamme valot ja käperryn miehen kainaloon. Yleensä nukahdan (miehen mukaan) nanosekunneissa, mutta tänään unta joutuu odottelemaan kauemmin. Mikään ei ole kyllä ärsyttävämpää kuin nukahtamisvaikeudet!
Sellainen aika peruspäivä täällä suunnalla. Opiskelijan elämä on mukavaa, kun päivät ovat erilaisia eivätkä toista itseään. Tämä päivä oli melko opintopainotteinen ja huomenna onkin sitten taas täysi työpäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti