Tyttöjen reissu

Olin vappuna pitkästä aikaa reissussa tyttöporukalla. Mikko on toiminut neljän vuoden ajan mun pääasiallisena reissukumppanina ja meidän jokainen matka on ollut ihan tosi onnistunut. Ollaan aika samanlaisia reissaajia ja tykätään tehdä samanlaisia juttuja. Mutta täytyy sanoa, että olipa myös ihan sairaan kiva tehdä parhaimpien tyttökavereiden kanssa Saksan reissu! Tästä on ihan pakko tehdä perinne.

- Nürnberg on tosi nätti kaupunki, mutta noin tunnin junamatkan päässä sijaitseva Bamberg ("German Venice") on vielä kauniimpi ja tunnelmallisempi.

- Älä kysy espanjalaisessa ravintolassa, onko heidän sangriansa tehty valko- vai punaviiiniin. Kuulemma sangria on aina tehty punaviiiniin...

- Saksalaisten pitäisi olla tunnettuja tehokkuudestaan, mutta junat eivät kyllä olleet kertaakaan ajoissa.

- Edullinen kosmetiikka ja ruoka tekivät meidät hyvin onnelliseksi. Samoin kahden euron viinipullot.

- Paikasta saa aivan eri tavalla irti, jos kaupungissa on paikallisia, tai edes semipaikallisia tuttuja.

- Valvottiin ensimmäisenä päivänä sellainen 27 tuntia putkeen, koska oli vaan niin kivaa.

- Nukkumaan könyttiin siinä puoli kuuden aikaan aamulla, mutta ei siltikään saatu tietää, monelta saksalaisella klubilla tulee pilkku. Haaste jätetty ensi kertaan.

- Ysäribileet on parhaat bileet. Tanssittiin monta tuntia eikä maltettu lähteä, koska ikinä ei tiennyt, mikä huikea biisi seuraavaksi tuleekaan. Bäkkäreitä, Britneya, Spaissareita? Kuultiinpa myös Darudea ja Bomfunk Mc'ssiä, wuhuu!

- Ainoa oikea tapa viettää krapulaa on kääriytyä kahden parhaan kaverin kanssa samaan sänkyyn. Juoruta tuntikausia, ottaa yhdessä päikkäreitä ja nauraa edellisen illan ripsivärit yöpaidalle.

- Karaoke uppoaa myös britteihin, unkarilaisiin sekä saksalaisiin. Mutta kyllä suomalaiset vie silti siinä lajissa.

- Ulkomaalaisille kannattaa viedä tuliaiseksi salmiakkia/salmaria, koska se on hauskaa. Mutta vie myös Fazerin sinistä hyvitykseksi.

Piti varautua, kun kaupat oli hei yhden päivän kiinni...

Pikkulapsi pomppi ympäri tota suihkulähdettä ja lopulta tipahti sinne. Lapsi kirkui ja koko terassillinen ihmisiä, pojan vanhemmat mukaan lukien, nauroi. Ai että.

Road Trip: The Emerald Isle

Noin kuukauden päästä mulla alkaa ensimmäinen palkallinen kesäloma moneen vuoteen. Lomia on ehtinyt kertyä pari viikkoa ja alusta asti oli selvää, että noita viikkoja ei Suomessa vietetä. Vaikkakin täytyy samalla todeta, että Suomen kesä on parasta ja jos saisi valita, milloin Suomesta lähtisi, niin marraskuussa tietenkin.

Tätä kesälomareissua ei olla suunniteltu kovinkaan kauaa. Huhtikuun lopulla olin kirjakaupassa ihan muilla asioilla, kun koukkasin tapani mukaan matkaopashyllyn kautta. Irlannin Lonely Planet tarttui mukaan ja siitä se lähti. Mun ja Mikon ensimmäinen road-trip! Vuokrataan ensimmäistä kertaa ikinä auto ulkomailta ja heti otetaan haaste vastaan ajamalla väärällä puolella kapoisia teitä. Tai siis Mikko ajaa, Irlanti ei ehkä ole se oikea paikka mun aloittaa autokoulua.

Juhannuksen jälkeen lähdetään 10 päivän reissulle Irkkujen ympäri! Lennot ja auto on varattu, ja alustava matkasuunnitelma tehty. Aloitetaan parin päivän stopilla Dublinissa, sitten suunnataan kohti Pohjois-Irlantia ja Belfastia. Mä olin ala-asteella kova Titanic-fani (joo ehkä hieman kornia olla tuhoisan onnettomuuden fani...) ja Belfastin Titanic-museoon on päästävä. Pohjoisessa ei vietetä paria päivää kauempaa, vaan reissu keskittyy erityisesti länsirannikolle. Kavereilta on saatu vinkkejä ja matkasivustoja selattu tunti tolkulla. Runsaudenpula vaivaa ja ei saisi ahnehtia liikaa. Mutta jotenkin mulla on sellainen kutina, että tästä tulee yksi parhaista reissuista ikinä!

Vaduz, Liechtenstein

Pääsiäisen Sveitsin reissulla tehtiin myös päiväreissu Vaduziin, Liechtensteinin pääkaupunkiin. Ajettiin junalla vähän yli tunnin matka Sarganssiin ja siitä puolisen tuntia bussilla Vaduziin. Juna- ja bussiliput edestakaisin rokottivat lompakkoa aika tuntuvat 70 euroa, mutta ei käynyt mielessäkään skipata reissua. Ensinnäkin Liechtensteiniin tuskin tulisi matkattua muuten, ja ei sitä tiedä, milloin ollaan taas huudeilla. Lisäksi jo junamatka itsessään aivan huikeiden järvi- ja vuorimaisemien läpi oli rahan arvoinen. Sveitsin kirkkaan turkoosit vedet olivat kyllä jatkuvasti ihailun ja ihmetyksen aiheena.

Vaduzissa asuu noin 5000 ihmistä ja suurin osa keskustassa liikkuvista ihmisistä tuntui olevan tuolloin pääsiäisen aikaan muita turisteja. Pienen keskustan sai päiväreissun aikana ihan mukavasti haltuun ja olisi siellä varmasti toinenkin päivä kulunut helposti. Hintataso on aika sama kuin Sveitsissä - hiton kallista siis.

Heti kun pääsimme ulos bussista, niin alkoi sataa vettä / räntää. Pelastauduimme Landesmuseumiin, jossa sattui vielä tuona päivänä olemaan ilmainen sisäänpääsy. Wikitravel kertoo valehtelee näin: "Landesmuseum which gives you a view of the broad history of Liechtenstein". Liechtensteinin historia olisi oikeasti kiinnostanut meitä, kun pikkuisesta maasta ei ihan kauheasti tietoa etukäteen ollut, mutta kaikki tekstit museossa oli saksaksi! Argh! Tyydyttiin siis katselemaan erilaisia esineitä ja sepittämään Liechtensteinille historia ihan omasta päästämme. Museon eläinosastolla sentään pärjäsi ilman saksan kieltä: Liechtensteinin eläimistö vaikutti hyvin samanlaiselta kuin Suomen.

Lopulta tuosta museoreissusta tuli kuitenkin yksi koko pääsiäisreissumme kohokohtia, ainakin omasta mielestäni. Ylimmästä kerroksesta löytyi nimittäin aivan loistava Marilyn Monroe näyttely. Näyttelyn nimi on "Marilyn - the Strength Behind the Legendary Monroe" ja tuolta tosiaan tekstit löytyi myös englanniksi. Näyttely koostui Marilynin henkilökohtaisista tavaroista: vaatteista, kirjeistä, käsikirjoituksista jne ja niiden avulla kerrottiin koko Marilynin elämäntarina. Ihan huikean kiinnostava ja hyvin tehty näyttely! Näyttely on Vaduzissa 1.11.2015 asti, joten jos joku sattuu jostain syystä Liechtensteiniin eksymään, niin käykää ihmeessä!

Toinen Vaduzin nähtävyys, jonka kävimme katsomassa, oli Vaduzin linna. Kukkulalle kiivetessä näki koko Vaduzin ja onhan noi vuorimaisemat aina yhtä siistejä! Linnaa itseään sai ihailla vain ulkopuolelta, sillä se on Liechtensteinin prinssin virallinen residenssi!

Nyt on tämäkin Euroopan minivaltio sitten nähty. Tai ainakin pääkaupunki on nähty, hienoja paikkoja löytyisi varmasti enemmänkin. Aina matkustaessani mietin, millaista olisi oikeasti asua siinä maassa tai kohteessa. Liechtensteinissa mietin, että millainen on liechtensteinilaisten kansallisidentiteetti? Mikä heidät omasta mielestään erottaa sveitsiläisistä ja itävaltalaisista? Millainen on stereotyyppinen liechtensteinilainen?

Epätäydellistä

Sanotaan, että somessa ihmiset jakavat vain positiviisia asioita ja antavat elämästään täydellisen kuvan. Ilmiö näkyy varmasti myös omassa instassa, facessa ja blogissa. Toisaalta itse en ole joka päivä julkaiseva some-maisteri, joten suurin osa arjesta jää muutenkin pois ihmeellisestä interwebistä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aina ei mene ihan putkeen kellään. Ja se on ihan fine.

1. Edellisen postauksen kirjoittaminen taisi tuoda huonoa onnea, sillä sunnuntaina iski elämäni kamalin oksennustauti. Melkein vuoro kausi meni pönttöä tasaiseen tahtiin halaillen, nyt alkaa vähän helpottaa jo. Kevät on vihdoin täällä ja mä vietän kolmatta päivää putkeen sisätiloissa. Avot!

2. Kolme ja puoli viikkoa sitten kirjoitin rinta rottingilla, että olen vihdoin ja viimein aloittanut graduni. Kirjoitin myös: "Nyt pyrin siihen, ettei enää tule pitkiä taukoja gradusta." No, arvatkaa vaan... Ehkä huomenna taas?

3. Liikuntaa ei ole tullut harrastettua nimeksikään pariin viikkoon.

4. Purin kynteni lyhyiksi viime lentomatkoilla, kun pelotti. En ole saanut vieläkään kasvatettua niitä takaisin.

5. Viime kampaaja käynnistä tulee ensi viikolla 6 kuukautta. Oon maailman saamattomin tällaisissa arjen pienissä jutuissa. Ainiin ja uusi verokorttikin on pitänyt tilata ties kuinka kauan...

Nää on näitä! Ei haittaa, eteenpäin vaan.

Ei-niin-edustava matkakuva

Jonkin aikaa sitten matkablogeissa jaettiin niitä ei-niin-onnistuneita matkakuvia, joita jokaisella on varmasti kuva-albumit ja tiedostot pullollaan. Itsellä tuli heti mieleen eräs tietty kuva lentokoneesta, kun olimme lähdössä Lissaboniin joulukuussa 2012.

Lentomme lähti aikaisin aamulla ja heräsimme kolmen aikaan vanhempieni luota, jotka asuvat lähempänä lentokenttää. Olo oli vähän heikko, mutta oletin sen johtuvan syömisen puutteesta. Vanhempani olivat Lapissa vielä joululoman vietossa ja ei oltu muistettu ostaa aamupalaa. Otettiin taksi kentälle ja vähän jännitti, että tuleeko oksut jo auton takapenkillä. Onneksi matka oli lyhyt. TAP Portugalin lento lähti ykkös terminaalista ja ikinä ei ole lähtöselvitysjono madellut yhtä hitaasti. Nojailin matkalaukkuihimme ja väri alkoi paeta kasvoilta. Ennen viittä soitin äidilleni, että on paha olo. Ja totta kai äiti vastasi viideltä aamuyöllä Lapista 900 kilometrin päästä. Se lohdutti ja sanoi, että jos olo pahenee, niin jättäkää matka väliin. Never!

Päästiin läpi turvatarkastuksesta ja Mikko istutti mut kahvilan pöytään ja kävi hakemassa aamiaista. Onneksi Mikko oli tuonut mulle myös muovipussin, nimittäin sillä hetkellä kun sain appelsiinimehun eteeni, niin kaikki vähä, mitä mahassa oli ollut, tuli ylös. Hassua muuten, miten voisi ajatella julkisesti kahvilassa laattaamisen olevan noloa. Mutta silloin kun on niin huono olo, niin ei se edes ole.

Olo parani hieman ja pääsimme koneeseen asti. Lähdön aikana oksensin uudestaan (ainakaan en ehtinyt jännittää lentämistä). Onneksi oltiin kahdestaan penkkirivillä. Tuolloin oltiin oltu aika tasan kaksi vuotta yhdessä Mikon kanssa ja tajusin viimeistään, kuinka hyvän miehen olen valinnut. Siinä se piteli mun hiuksia ja nouti oksennuspusseja. :D

Mites sitten perillä Lissabonissa? No, eihän uudessa kaupungissa voi sairastaa! Eli oksentelu loppui siihen ja pientä ruokahaluttomuutta lukuunottamatta kaikki oireet olivat tiessään.